ENSIMMÄINEN. Hihhii! Kumma sattumus, että rikkaat vaan oikeuteen vedettiin.
TOINEN. Mistäpä siltä köyhältä ottaisikaan. Eipä ruunu siitä suuresti hyötyne, jos vedelle leivälle paneekin.
KOLMAS. Mutta olettekos te siitä kuulleet, mitenkä kaksi tyttöä joutuivat kiinni juuri kun heidän luonaan oli herroja——hihhihhii!
ENSIMMÄINEN. Nytkö vasta. Johan se on vanha asia. Niin, niin sinä et tainnut sitä vielä kuullakaan kun kipeänä olit.
KOLMAS. Mitenkä se kävi oikein.
ENSIMMÄINEN. No se oli kuukausi sitten.
TOINEN. Liisa-matami sitä meille kertoi jo seuraavana aamuna.
ENSIMMÄINEN. Toinen niistä oli Kaukosen Saaran tytärpuoli—muuten hiiden nätti tyttö.
TOINEN. Niin oikein soma tyttö!
ENSIMMÄINEN. Ja toinen oli ompelijatyttö, Iina hänen nimensä. Se sama justiin joka oli silloin Silanin kyökissä—muistatko—kun me viime keväänä veimme potaattia sinne. Etkö muista. Ne jotka ostimme yhdessä siltä Espoon punapartaselta mieheltä—tuolla torin reunassa aivan, ennenkuin se ehti hinnoistakaan tietoa saada.