KOLMAS. Ahaa, muistan, muistan—se pikkunen, joka puhui vähän lipsaattamalla.——
ENSIMMÄINEN. No justiin.
(Ostajalle.)
Kaksikymmentä penniä tuoppi. Ne on oikein hyviä, makeita, erittäin makeita. Nämä tässä ovat vähän happamia, mutta nekin erinomaisia.
(Ostaja menee kauemmas.)
Mokoma, tulee vaan keskeyttämään.—No!—Sen potaattia kun me—
KOLMAS. Muistan, muistan. Nyt muistan. Silanin luo ne veimme. Ja siellä kyökissä oli nuori tyttö—noin kahdenkymmenen vaiheilla—kyllä muistan.
ENSIMMÄINEN. Se sama se oli nyt toinen—
TOINEN. Liisa-matami ja Rikalan Miina jonka talossa ne tytöt asuivat— ilmoittivat asiasta poliisille ja niin säälimättä ne vietiin.
(Ostajalle.)