KOLMAS. Kai se käy sentään vähän sydämmelle, kun ei voi sanallakaan puollustaa itseään.
TOINEN. (Kolmannelle.) Mitä hänestä suotta ärsytät.
ENSIMMÄINEN. No se on tietty. Ajattelehan, kun nyt tytär joutuu—
SAARA. Sinun tyttäresi hän on, ei minun.
ENSIMMÄINEN. Ei kiitoksia siitä kunniasta.
(Saara menee.)
IV:s KOHTAUS.
SELMA. (Tulee.) Siis tässä näin!—Oli se nyt sekin keksintö. Eikö hän voinut kotiinsa kutsua.
(Katselee odotellen ihmisjoukkoon.)
ENSIMMÄINEN. (Kolmannelle.) Kas, katso tuota.——Se se on—tuo juuri!