AILI.
Kas niin! Täällä on paljon hauskempi olla. Eikö niin? — Ethän sinä suuttunut minuun ole, Vilhelm.
AHRÉN.
Mitä vielä. Minä vaan kummastelen sinua. Olethan kuin tuulen pyörtämä.
AILI.
No, kun minä nyt olen sellainen.
AHRÉN.
Sanoppas oikein, mistä se pisti päähäsi, ett'et tahdokaan konserttiin mennä.
AILI.
Tahdotko sen tietää.