AHRÉN.
No?
AILI.
Tuumailee.
Mitenkä sen selittäisinkään. No, en keksi sopivaa vertausta. Mutta etkö sinä käsitä, että se harmittaa, kun minut käsketään konserttiin, jossa alinomaa saa käydä — siksi, että minä tahdoin teatteriin päästä. Minä en saa syödä, mitä tahdon, vaan minulle puretetaan niinkuin pienokaiselle.
AHRÉN.
Hm! — No, millä nyt rupeamme itseämme huvittelemaan.
AILI.
Tuleeko sinulle täällä ikävä?