Hyväilee Ailia.
AILI.
Mutta minä en voi olla sellainen, kuin hän tahtoo.
AHRÉN.
Muistahan minuakin. Olenhan oppinut sinua kunnioittamaan, ihailemaan juuri sellaisena, jommoiseksi äitisi sinut kasvatti. Tahdotko sinä nyt minun toiveeni murtaa?
AILI.
Onhan sinulla elämä edessä ja maailma auki. Hankit toisen, joka paremmin vastaa toiveitasi.
AHRÉN.
Kuinka voit sinä tuolla tavoin puhua. Nyt olemme toista vuotta kihloissa; minä olen yhä paremmin oppinut sinua tuntemaan, ja rakkauteni on samassa määrässä kasvanut. Sinä olet nyt maailmani, koko tulevaisuuteni. Enhän voi sinutta enää toimeen tulla.
Nojaa päänsä Ailiin.