AILI.
No eikö sitten ole parasta, että ajoissa eroamme? Tahdotko antaa pois sormukseni?
AHRÉN.
Säikähtäen.
Miksi niin! Olethan sinä aivan —
AILI.
Luonnollistahan silloin on, ett'et naimisiin jouduttuamme voi minua rakastaa enää, sillä silloinhan tuo viattomuus, kuten itse olet sanonut, ainakin katoaa. —
AHRÉN.
Hämillään.
Niin! Älä sinä sekoita kahta asiaa toisiinsa. Silloin on aivan toista. —