Paksu akka, likainen esiliina vyöllä, hommaa kahvipannun ääressä kuppien kanssa.
Ne saavat tänä iltana palkkansa. Tuota päätä saanen minäkin "kunteja". Hihhihhii! Kaffiahan minä vaan tarjoaa tarvitseville — sellaisen kretan kanssa, jota ei kissa syö. — Jokainen ei niin sukkela olekaan. Jumala on antanut älyä pääkoppaani. Miks'en sitä käyttäisi? — Ette te nuuskijat minua enää kiinni saakaan. Kerran kompastuin, vaan tyhmä minä olinkin pannessani viinan kaappiin. Sieltä ne aina ensimmäiseksi syynäämään menevät.
Avaa uunin edessä lattiassa maton alla olevan runnin auki ja vetää sieltä esiin ensin suuren, sitten pienemmän litteän pullon, kaataa suuresta pullosta litteään jotakin.
Konstit on monellaisia — —
Panee suuren pullon takaisin koloonsa.
Äh, ole siellä, kyllä sinua vielä tarvitaan.
Panee runnin kiinni, vetää maton päälle.
Kas noin!
Maistaa pullosta.
Kylläpä siitä kannattaakin rahaa maksaa. — No, nyt kaikki valmiiksi!