VAINIKKA. (Astuu saliin.) Suokaa anteeksi, että teitä häiritsin.
IMPI. (Its.) Hän teitittelee minua! Tuoko olisi minun armas Anttini?
VAINIKKA. Onko herra itse kotona, jos, niin sanoakseni, saan luvan kysyä?
IMPI. (Ei vastaa mitään.)
VAINIKKA. Kutsumuksen mukaan tulin juuri kello viiden aikaan. Suokaa anteeksi, jos niin sanoakseni.——
IMPI. Mitä vielä! Kyllähän te aivan oikein teitte. Käykää istumaan, olkaa niin hyvä! (Its.) Hän se kumminkin on. Eikö hän Amerikassakaan ole tuosta ujoudestaan päässyt?
VAINIKKA. (Käypi ovensuuhun tuolille istumaan.) (Its.) Mikä tuota tyttöä vaivaa?
IMPI. No, mutta älkäähän sinne ovensuuhun käykö istumaan. Olkaa hyvä, tänne peremmälle. (Näyttää nojatuolia.) Minä pyydän!
VAINIKKA. (Istuutuu nojatuoliin, its.) Tavattoman kohtelias neiti.
IMPI. (Käypi toiselle puolen istumaan. Its.) Kuinka ujo hän on. Ja kuinka hän on muuttunut. Matkat ja vaivat! (Molemmin puolin äänettömyys.)