IMPI. (Tulee vasemmalta.) Minne aioitte lähteä?
AINA. Pitäisikö sinun se välttämättä tietää? Kiiruhdan Sederille. Ehkä ennätän vielä päivällisillekin.
IMPI. Viivyttekö kauan?
AINA. Kyllä olet utelias. Mitä varten tahdot sinä senkin tietää?
IMPI. Niin——minä tuota ikävöin teidän seuraanne.
AINA. (silittää päätä.) Vai niin; muutaman minuutin vaan viivyn.
(Menee.)
Yhdestoista kohtaus.
IMPI. No hyvä! Kunhan pian tulisi, ei kukaan meitä häiritsisi.—Voi kuinka tunnen itseni onnelliseksi päästessäni hänen puheilleen. Ketä varten minä eläisin, jollen häntä. Paitsi äitiäni ja enoani ei minulla ole ketään muuta kuin hän, jota todellisesti rakastan. Ja häntä, häntä minä lemmin nuoren sydämeni koko voimalla. Kuinka hellä, herttainen hän oli aina minua kohtaan jo silloin kun vielä lapsina kotonamme olimme! Joka päivä leikimme yhdessä. Niin, hänpä se minua lukemaankin opetti. Kun sitte hänen isänsä tänne pääkaupunkiin muutti, kuinka minä aina häntä ikävöin, tuntui niinkuin olisi koko maailma muuttunut. Nyt on siitä kulunut kokonaista viisi vuotta. Pitkä aika! Hän on ollut tuolla vapauden kotimaassa. Millaiseksi hän lieneekään siellä kasvanut? Yleväksi, kauniiksi! Oikein tunnen pelkääväni, ensikertaa joutuessani hänen mahtavien kasvojensa eteen.——Mutta missä hän viipyy? (Kelloa soitetaan vasemmalla.) Kas siinä hän onkin! Hän ei tulekaan puutarhan kautta.—Yhden tekevä?
(Menee aukasemaan.)
Kahdestoista kohtaus.