TUOVILA. Älä minua enää kiusaa. Sano suoraan, suostutko vai etkö.
AINA. (Nousee seisoalleen.) Mitä, minä en käsitä teitä! Minä kyllä tahtoisin heti tahtonne täyttää, mutta se ei käy laatuun ennenkuin mieheni——
TUOVILA. (Hämmästyksestä hoipertaen.) Miehesi!
AINA. Joka on maalle matkustanut, sieltä palaa, silloin voitte——
TUOVILA. (Raivostuen.) Vait, vait jo! Piisaa tuota lörpötystä! Voi sinua kurjaa! Mitä varten tämä teeskenteleminen, tämä kierteleminen! Miksi vielä kiusan tekoa petoksen lisäksi! Mikset heti ilmaissut kaikkea! Silloin olisin voinut sen kestää, mutta nyt—nyt—Voi minua onnetonta!
AINA. Kuulkaa.
TUOVILA. Minä en kuule enää mitään. Jää Herran haltuun miehinesi!
Huomenna lähden takaisin Amerikaan, enkä sieltä koskaan palaa. Hyvästi!
(Menee oikealle).
AINA. Mitä. mitä tämä merkitsee?—Minä en voi käsittää!—Mistä raivostui hän?—Ja mitä varten hän minua sinutteli?—Uhkasi lähteä takaisin Amerikaan. Hm! Riennänpä miehelleni asiata kertomaan. (Pukee itsensä.) Kummallista! Selittämätöntä!
Kymmenes kohtaus.