VAINIKKA. (Its.) Hän sinuttelee jo minua. (Ään.) Siitä on jo pari viikkoa.
IMPI. Mitä! Pari viikkoa! Etkä ole minulle heti siitä tietoa antanut.
Minä luulin sinun vasta tänään saapuneen.
VAINIKKA. Mitenkä olisin sitten eilen voinut tiaatterissa olla?
IMPI. (Its.) Se oli siis täyttä totta! Niinkö typerä hän on? Ei vähintäkään aavistusta taiteesta. Hän on ollut jo kaksi viikkoa täällä, eikä ole ennen minua tervehtimään tullut. Hyvä! (Ään.) Miksikä tänne nytkään tulit? Olisithan voinut olla kokonaan tulematta.
VAINIKKA. Oma hyötyni vaatii minua tottelemaan kaikkia kutsumuksia.
IMPI. Vai niin! Sinä teet siis muillekin tällaisia visiittejä.
VAINIKKA. Tietysti! Tänään olen jo tehnyt kolme ja——
IMPI. Vieläkö tohdit sen minulle suoraan tunnustaa?
VAINIKKA. Mutta neiti kulta! Mikä teitä vaivaa? Rauhoittukaa toki.
Enhän minä—.
IMPI. Pitäisi sinun hävetä mokomaa käytöstä. Kuinka katkerasti olet ihanimmat toiveeni pettänyt. Minä olen odotellut sinua kuin kukkanen auringon nousua. Sen sijaan, että olisit tuonut mukanasi lohdutusta, iloa, toit katkeruutta, harmia. Mene matkoihisi täältä. Meidän välimme on kuitti!