(Menee itkien.)
Kolmastoista kohtaus.
VAINIKKA. Ihmeellistä, kummallista! Talonisäntä Ollinen kutsuu minut housuistaan mittaa ottamaan, ja täällä minua tutkitaan tiaatterista, tullaan vanhoiksi tuttaviksi, ruvetaan itkemään, käsketään minua häpeemään ja ajetaan vihdoin viimein ulos. Jospa hän olisi alottanut edes toisesta päästä ja ensi asiaksi ajanut minut ulos, olisin ainakin muusta tutkinnosta pelastunut. Kaikellaista sitä saapikin kokea.
(Aikoo mennä.)
SOHVI. (Tulee.) Kah, Pekka täällä!
VAINIKKA. Sohvi, sinäkö se olet?
SOHVI. Minäpä niinkin.
VAINIKKA. No terve, terve!
SOHVI. Kuinka olet tänne joutunut?
VAINIKKA. No tulinhan——