SOHVI. Tule tänne kyökkiin juttelemaan. Täälläkös on soppaa, hilloa ja seleetä sekä tupakkaakin vähäsen.
(Menevät.)
Neljästoista kohtaus.
IMPI. (Tulee itkeä tihustaen.) Eikö tämä ole kauheata! Hän, josta olen viisi vuotta uneksinut, jota olen pitänyt jaloimpana, ylevimpänä olentona maailmassa, hän on tuollainen raukka, tuollainen sivistymätön jölli. Minulla ei ole enää Anttia, tuota ihanaa kuvaa, jota lapsuudestani olen kirkkaana tähtenä rinnassani kantanut. Voi minua onnetonta!
Viidestoista kohtaus.
OLLINEN. (Tulee haukotellen oikealta.) Mi—missä Aina on?——Perhana vieköön! (Katsoo kelloa.) Kah! Joko niin paljon! Satuin torkahtamaan.
AINA. (Tulee kiireesti sisään.) Siinähän sinä olet. No missä olet ollut? (Haukottelee.) Nukkunut varmaankin. Kylläpä sinä olet kanssa—
OLLINEN. Etkö sinä sitten voinut tulla herättämään.
AINA. No mistä minä tiesin. Menithän sinä ainoastaan saappaita jalkaasi ottamaan.
OLLINEN. No niin minä meninkin. Mutta käytyäni sängyn laidalle istumaan, en voinut olla heittäymättä levähtämään, jolloin tietysti nukuin niinkuin tavallista.—