AINA. Ja minä olen saanut juosta sinua hakemassa pitkin kaupunkia.
OLLINEN. No, älähän ole tuosta suutuksissa. Kyllähän se Sederin päivällinen nyt hukkaan meni. Mitäs sille enää voipi. Annappas nyt sinä rakas eukk——rouvaseni minulle syödäkseni jotakin, sillä olenpa hirveän nälissäni,
AINA. No, etkö ole utelias tietämään miten kävi velka-asian?
OLLINEN. Niin niin! Mutta mennään ensin syömään. Sitten, sitten——
(Huomaa Immen.) No, mikä sinua vaivaa armahani?
IMPI. Päätäni särkee niin kovasti!
OLLINEN. Voi armahani. Ai, ai, se on vaarallista. Sohvi hoi! Pian tänne! (Silittää Immen päätä.) Oma lintuseni! Älä ole huolissasi. Kyllä se paranee.
SOHVI. (Tulee.) Mitä käskette?
VAINIKKA. (Pilkistää ovesta, tulee näkyviin; mutta kun ei häntä kukaan huomaa, piiloutuu takaisin.)
OLLINEN. Mene pian kutsumaan lääkäriä, joka vast'ikään on muuttanut tähän naapuritaloon.
AINA. Ja ota huonekaluista päällykset pois.