(Käypi istumaan hänen viereensä ja ottaa hänen kätensä käteensä. Its.)
Sinä pikku kätönen olet monta kertaa suortuviani silitellyt. (Ään.)
Teidän valtasuonenne sykkii niinkuin ei kipu olisi päässä, vaan——
IMPI. Vaan?
TUOVILA. Sydämmessä.
IMPI. (Hämmästyen.) Kuinka niin?
TUOVILA. Tämä tauti on hyvin vaarallinen, jollei sitä saada paranemaan. Minä onneksi tiedän oivan lääkkeen, joka tekee teidät silmänräpäyksessä terveeksi.
IMPI. Ja se on?
TUOVILA. Että… (Antaa äkkiä suuta.)
IMPI. (Hyppää ylös.) Herra! Mitä teette te?
TUOVILA. Hiljaa! Herran tähden!
IMPI. No, minä en nosta meteliä, mutta vaadin myöskin tästä hyvitystä!