AINA. Meitähän on kutsuttu Sederille päivällisille.
OLLINEN. Hän arveli, näes, että emme sitten siellä vierahissa jaksaisi syödä mitään, ja hyvät herkut menisivät hukkaan.
IMPI. No, mutta sepä on hassua!
AINA. Vai hassua, vain! Ei se ole lainkaan hassua. Päin vastoin pitäisi kaikkien niin tekemän. Vai tässä vielä kotona pitäisi päivällinen syödä, vaikka vieraisin kutsutut olemme! Ei suinkaan. Semmoista tuhlausta minä en salli. Niin! Ja ethän sinä pääkaupungin oloja ymmärräkään.——Muuton sinä saat tietysti kotona syödä, kosk'et lähde Sederille, mutta——(Menee).
OLLINEN. Mitä? Etkö lähde Sederille?
IMPI. En voi lähteä, eno kulta.
OLLINEN. Miks'et?
IMPI. Päätäni särkee niin kovasti.
OLLINEN. Oletko kipeä? Ai, ai! (Lähenee Impeä). Annas kun koetan otsaasi. (Koettaa). Jaa, otsa kuuma! Ja pulsi? (Koettaa). Jaa! Kas kuinka vihaisesti se pamppailee! Sinä olet, armaani, vilustuttanut itsesi. Mitä äitisi sanoo, jos täällä kipeäksi tulet? Pitää olla varovainen näin keväällä, pitää olla varovainen. Sohvia hoi!
SOHVI. (Tulee). Mitä käskette herra?