Näin oli Mari joutunut suomalaisen talonpojan vaimoksi, ja semmoisena hän nyt seisoi kuusivuotiaan poikansa kanssa tuossa Pietarhovin keisarillisen palatsin edustalla.
"Kuinka rohkenet sinä?" aikoi juuri saksalainen opettaja kiukustuneena ärjäistä rohkealle vaimolle, kun perintöruhtinas Pietari ilmaantui verannalle. Tuossa nyt seisoi taasen Marin silmien edessä hänen rakas Pietarinsa, mutta suuresti muuttuneena entisestä. Hän oli useita vuosia oleskellut minkä missäkin, niin ett'ei Mari ollut häntä moneen vuoteen saanut nähdäkään.
"Tule tänne!" kuuli Mari hänen lausuvan, entisellä tutulla äänellään, vaikka siinä nyt olikin jonkullainen arvollisuuden väreily.
Vapisevin polvin astui Mari perintöruhtinaan luo, joka ojensi hänelle kätensä, kysyen: "Mitä kuuluu?"
"Olen nyt leski. Mieheni kuoli jättäen minut lapseni kanssa kurjuuteen."
Perintöruhtinas pyysi hänet sisälle.
Kun pojat olivat kahden kesken jääneet verannalle, katselivat he ensin toisiaan hetkisen, pikkuruhtinas erittäinkin tutkivasti.
"Mistä olet sinä kotoisin?" kysyi ruhtinas viimein.
Talonpoika ei vastannut mitään. Ruhtinas teki uudestaan saman kysymyksen, luonnollisesti venäjäksi.
"En ymmärrä", vastasi nyt toinen suomeksi.