Juuri kun hän astui puiston portin kohdalle, hyöntäsi hänen eteensä talonpoikaisnuorukainen, lähes hänen pituisensa.
"Mitä, mitä sinä aiot?" kysäsi ruhtinas ankarasti.
"Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Minut lähetti tänne eräs onneton kuoleva vaimo sanomaan sinulle nämä sanat: 'Imettäjäsi odottaa sinua Kolppanan Erätöllissä. Hänellä on sinulle kirje isältäsi!'" Nöyrästi kumarrettuaan pyörähti nuorukainen portista ulos. Ennenkuin ruhtinas ennätti sanaakaan virkkaa, oli hän näkymättömissä.
"Minun imettäjäni…" toisti hämmästyneenä Paavali, "kirje isältäni! Mitä, mitä tämä merkitsee?—Hän on jo poissa!——Olisiko mahdollista! Niin! Minä muistan aivan hyvin, kuinka hän kävi Pietarhovissa… He olivat kahden kesken sisällä——Voi taivas! Ehkä saan selityksen kaikelle!——Sinne lähden välttämättä.——Kolppanan Erätölli!——Kuinka sen löydän?"
Näin tuumaili nuori perintöruhtinas kiiruhtaen hoville päin.
"Missä on isäni vanha 'Jägermeister'", kysyi hän soitettuaan kultanappi-palvelijan huoneesensa.
"Kyllä hän on täällä hovissa, Teidän Korkeutenne;" vastasi palvelija.
"Heti tänne hänet!" komensi ruhtinas.
"Heti paikalla, Teidän——" mutisi palvelija, mennessään. Hetkisen päästä saapui Jägermeister.
"Tiedättekö, missä Kolppana on?", kysyi Paavali.