"Niin, sen olen unohtanut", vastasi ruhtinas.
Mentiin siitä kedolle ja ruvettiin aterialle.
Tuskin olivat he ehtineet ruokaryyppynsä ottaa, kun metsästä tuli näkyviin nuorukainen, joka kiirein askelin viuhtoi pussi selässä kohden tölliä. Se oli sama nuorukainen, jonka Paavali oli Kesäpuistossa tavannut…
"Siinäpä hän tuleekin, tuo velipuoleni", virkkoi ruhtinas itsekseen ja viittasi nuorukaisen luokseen.
"Jumalan kiitos! Te ennätitte siis ajoissa?" kysyi nuorukainen ensi asiaksi.
"Juuri paraaksi hänen kuolinvuoteelleen", vastasi Paavali.
"Kuolinvuoteelleen?" huudahti nuorukainen. "No miksi ette antaneet hänelle syötävää?"
Paavali hämmästyi.
"Onko hän siis kuollut?" kysyi vasta tullut epäillen.
"On."