»Mitä sinä minun saveani…!» huusi hän.
»Laitan kukkoja kuten sinäkin,» vastasi pikku tyttö.
»Mene matkoihisi siitä!» virkkoi ankarasti Onni. »Hyvähän sinun olisi toisen savesta…!» Ja hän ryhtyi jatkamaan innokkaasti työtänsä. Kuvasta saattoi jo pian huomata, että ihminen siinä oli tekeillä.
Sattui siitä isä menemään sivutse, liekö ollut menossa pellolle, vai minne.
»Mitä sinä siinä teet?» kysyi hän.
»Minä teen itselleni pienen veikon!» vastasi vakavana poika.
»No, kuinka voit sinä sen tehdä?» kysyi hymyillen isä.
»Minä luvin Luonnonkirjasta, jotta Dionkin rupesi savesta ihmistä luomaan, niin minä myöskin» — vastasi poika.
»Mutta kuinka kävi hänen sitten?» kysyi isä.
»Sai sen puhumaankin!»