»Mitä rahoja?» kysyin.
»Te käskitte tuoda pullon samppanjaa!» vakuutti poika.
»Mitä hulluttelette!» ärjäsin minä.
»Minäkö olin pullon samppanjaa käskenyt, minä, jolla ei ole kuin 50 penniä rahaa kukkarossa.» Kyyppäri meni pois, vieden pullon mukanaan.
Nyt seurasi pari raivon hetkeä.
»Oo, te kurjat naiset», huudahtin itsekseni, »näin saatatte te murtaa nuorukaisen sydämmen, nuorukaisen, joka on teitä kunnioittanut, jumaloinut, nuorukaisen, joka on korkeimpana päämääränään pitänyt pyhittää elämänsä naiselle, naisen onneksi. Kuinka saatoit sinä hetken huvin tähden haavoittaa nuoren sydämmeni? Tiedä, että tämä haava tulee verta vuotamaan. Kirottu ollos sinä, kirotut te kaikki!»
Minun mieleni teki puhua hänelle pari sanaa erojaisiksi, mutta sitä en voinut. Ja mitäpä hyötyä siitä olisi ollutkaan. — Läksin siis kohta kotia, raastin päältäni nuot kirotut maskeraadivaatteet ja naissukat sekä päätin olla koskaan enää naamiohuveihin menemättä.