Wasjka. Onko tullut ilmi jo, kuka hänet sieltä päästi?———No, olkaa rauhassa!
Juhana. (Tarjoo rahaa). Tuossa on juomarahaa.
Wasjka. Vaikk'en rahan edestä sitä tee, ei sekään haitaksi meikäläisille liene. Hyvästi nyt taas! (Menee).
Juhana. No, nyt piiloon vaan, ettei kukaan vaarallisempi satu näkemään. Tännehän alkaa kohta nuorisoakin kokoontua leikkimään, niinkuin tapana on pyhinä.
Liisa. Niin! Ja minä saan täällä lukon takana piilossa olla! (Menevät).
Juhana. (Lukitsee oven). Tyttö parka! (Menee).
2:NEN KOHTAUS.
Andrei, Roponen, Anni.
Andrei. (Tulee oikealta). Mitä on minun tekeminen? Toisella puolen on isäni, toisella äitini———Joll'en olisi jo näin pitkälle mennyt, silloin ei olisi epäilemistä. Mutta kun kerran heidät jo pettänyt olen, kuinka voin enää peräytyä heidän piiriinsä? En, sitä en voi! Mutta seisahtua—se ei ole mahdotonta!—
Roponen. Saa nähdä, mitä hän nyt käy tekemään. Huttusesta puhumatta luottavat muut nähtävästi minuun ja pysyvät lujina.————Kas, Andrei, sinäkö se olet? Tuleppas tänne!