Liisa. (Kosminille). Armollinen herra! Säälikää minua raukkaa!
Kosmin. Säälimisen aika on nyt mennyt. (Roposelle). No, Roponen, sinä laintuntija, älyniekka! Pidätkö sinä talossasi pahantekijää?
Matti. Mitä pahaa minä olen tehnyt!
Kosmin. Ja sitten vielä minun orjani olet taloosi piiloittanut! Tiedätkö, että se on varkautta? Kuulkaa nyt, te muut! Minä näen, että koko tähän meteliin on syypää ainoastaan Roponen, tuo ylpeä naapurinne. Kun hän on poissa teitä yllyttämästä, tiedän minä teidän muitten pysyvän alallanne. Sentähden on ensimmäinen asia rauhaa saadakseni keskellänne, että Roponen toimitetaan kauas täältä. (Sotamiehille). Sitokaa hänet! (Sotamiehet tarttuvat Roposeen).
Roponen. Ystävät! Kansalaiset! Auttakaa minua! Älkää antako hänen tehdä tämmöistä vääryyttä syyttömiä ihmisiä kohtaan! Tämä on vasten lakia! Auttakaa! (Sortuneena). Ette tohdi————Voi teitä raukkoja!
Mari. (Tulee tuvasta, juoksee äänettä sinne, tänne).
Anni. (Hyökkää oikealta esiin). Isäni, isäni! Voi, voi, auttakaa, hyvät, rakkaat ystävät! Armoa! Armoa!
Roponen. Rukoile Jumalalta apua! Hän yksin voi enää auttaa!
Andrei. (Itsekseen). Mitä olen minä tehnyt?
Kosmin. Kuulkaa, te muut! Te olette nyt nähneet, mihin vastarinta vie! Jos nyt te luovutte uppiniskaisuudestanne, annan teille kaikille anteeksi, vaikka tiedän teidätkin syyllisiksi. Lupaatteko olla kuuliaisia?