Huttunen. (Ja jotkut muut). Lupaamme!
Roponen. Voi raukkoja! Raukkoja!
Kosmin. No niin! Ensimmäiseksi todistukseksi kuuliaisuudestanne vaadin nyt, että kirjoitatte tämän rautatietä koskevan anomuksen alle.
Huttunen. Meistä ei osaa kukaan muu kirjoittaa kuin tuo Andrei.
Kosmin. Niin no! Sinä Andrei kirjoitatkin ensimmäiseksi. (Ottaa paperin taskustaan). Tule kirjoittamaan tämän anomuksen alle nimesi!
Andrei. Minä en kirjoita!
Kosmin. Mitä?
Andrei. Ennen en kirjoita nimeäni sen alle, ennenkuin siihen on se mies nimensä piirtänyt, joka minua on kirjoittamaan opettanut, ja se on Roponen!
Kosmin. Roponen!
Andrei. Niin, Roponen, joka lapsuuttani hoiti ja antoi minulle suojan ja kodin! Antoi vielä enemmän! Opetti minut ymmärtämään, että ainoastaan vapaina olemme tosi-ihmisiä! Jos hän nyt sanoo minulle: »Kaikki, mitä sinulle opetin, on valhetta! Orja jääköön orjaksi! Parempi orjuus, joka antaa leipää, kuin vapaus, joka vaan antaa vaivoja.—» Jos hän sen sanoo, silloin kirjoitan alle, muuten en!