Anni. Kiitos, kiitos, Andrei!
Roponen. Andrei, sinä olet jalo nuorukainen!
Kosmin. Vaan itsehän paljastit heidän salajuoniaan?
Andrei. Sen tein toisessa tarkoituksessa kuin luulitte. Minähän juuri päästin eilen illalla vangin karkuun, vaikka koetin teitä sillä tavalla pettää, että tekeysin kavaltajaksi. Jos joku on syyllisenä rangaistava, niin rangaiskaa minut yksin.
Kosmin. Sinä siis petit minut ja tohdit vielä siitä kerskailla! Voi sua onnetonta! Kyllä sen tulet kalliisti maksamaan.
Andrei Nyt en pelkää vankeuttakaan, kun omatuntoni on vapaa!
Roponen. Niin! Antakoon kohtalo nyt mitä tahansa, nyt olemme yksimieliset!
Kosmin. Te luotatte lempeäluontoisuuteeni, uskotte ett'en aio ryhtyä ankarimpaan. Siinä olette pettyneet, sen tahdon osoittaa. Ruoskikaa häntä! (Sotamiehet käyvät Andreihin kiinni).
Audotja. (Hyökkää esille). Antakaa hänen olla! Kosmin, älä satuta kättäsi häneen———sillä—hän—on——oma poikasi!
Kosmin. Poikani? Minun poikani?