Matti. Veroa me kyllä silloinkin maksaa saamme, mutta eikö ole kymmenen kertaa suloisempaa maksaa veronsa rakkaan hallitsijamme omaan kukkaroon, kuin mokomille nälkäkurjille, jotka aarteensa aitoissaan homehtua antavat. Voi, voi, kuinka suloiselta se tulee tuntumaan!
Juhana. Erittäin nyt, kun olemme tämän uuden inhottavan voudin saaneet. Hän tulee olemaan meille oikeana vitsauksena.
Matti. Silloin saisimme naimisiinkin mennä kenen kanssa vain tahtoisimme. Ei tarvitsisi enää herralta lupaa pokkuroida.
Liisa. Minäkin pääsisin erilleni voudin kiusattavista.
Anni. Kiusaako hän sitten sinua kovasti!
Liisa. En minä tohdi illalla liikkua ulkonakaan yksin. Jos hänen kynsiinsä joutuisin, niin…
Juhana. Senkin koiransikiö! No, kyllä hänestä pian irti jo pääsemme.
Mari. Jumala sen onnen meille suokoon!
(Ulkoa kuuluu soittoa ja laulua).