Wasjka. Ohhoh, kuinka äkäisiä teillä tytöt ovatkin! Näin somia lintusia olen minä ennenkin polvellani körötellyt. (Käy istumaan Liisan viereen). Jos meillä näin käyt tytön viereen istumaan, niin kaulaan ne heti kätösensä kiertävät, vieläpä… (Tavoittaa Liisaa).
Liisa. (Juoksee pois). Mene matkoihisi, senkin—jok' mie sanon?
Wasjka. No, miksi pakenit? Enhän minä mitään pahaa tee. Jospa näkisitte meidän impiämme. Ne, ne poikia hyvästi pitelevät. (Laulaa).
Kyllä, suomalainen impi,
Olet kaunis tosiaan,
Mutta vielä kaunihimpi
On kasakan morsian.
Jospa meidän impiämme
Nähdä saisitte te vaan,
Kylläp' ette enää tänne
Tahtois' tulla laisinkaan.
Donille jos tulisitten
Heitä kerran katsomaan,
Saisittepa nähdä sitten,
Että totta laulan vaan.
Siell' on impyemme, joitten
Sulous on verraton?
Laisia ei löydä noitten
Täältä; se se varma on.
No, tytöt, kuka teistä morsian on? (Annille). Sinäkö, kyyhkyseni?
Andrei. Tuo tuossa morsian on?
Wasjka. Vai sinä olet morsian. No, onko sulhasesi kaunis, hä? Onko niin pulska kuin minä edes?