Juhana. Onhan se jotakuinkin kaunis: nenä on silmien välissä kuin koiralla, suu nenän alla kuin apinalla.
Morsian. Suus' kiinni sinä, Jussi! Itse olet apina, eikä minun sulhoni.
Juhana. Mistä sen tiedät? Tiedätkö sinä, minkä näköinen hän on? Vaikka olisi nenä suun alla.
Wasjka. Eikö hän tiedä, minkä näköinen hänen oma sulhonsa on?
Matti. Ei se täällä mitään ihmeellistä ole. Hyvin usein käy niin, että morsian vasta vihkimisen jälkeen tohtii katsoa sulhastaan kasvoihin.
Liisa. Se on olevinaan myös häveliäisyyttä. Anni varmaankin niin tekisi, jos häntä muualta kosimaan tultaisiin.
Anni. Olisiko se ihme? Niin tekee jokainen hävelikkö morsian.
Wasjka. Todellako? Eikö ole vielä nähnyt sen miehen kasvoja, jonka vaimoksi hän aikoo ruveta? Tuo on todellakin kummallista?—Voisihan sulhanen nyt edes olla täällä, niin silloinhan morsiamella olisi edes tilaisuus häntä nähdä. Meillä on tämmöisessä ilossa sulhanen ensimäinen ——Miks' ei hän ole täällä?
Juhana. Siks' että on muualla?
Wasjka. Niin, niin! Mutta miksi hän on muualla?