Juhana. Siks' ettei hän tullut. (Nauraa).
Wasjka. Kyll' olet viisas olevinasi. Vähän sulla sentään näkyy älyä olevan, sekin vetelää.
Juhana. Ei hätiä mitiä, pannaan heiniä etiä; kyllä hevonen vetiä, jos maa pitiä.
Matti (Wasjkalle). Kuinka hän tänne olisi voinut tulla? (Muihin kääntyen). Hän on kotoisin toisesta seurakunnasta. Mistä kylästä se taas olikaan?
Juhana. Kintaan kyläst, peukalon talost, sielt tulless, täält mennes, oikeall puolell, vasemmall käell, keskikyläst reunimmainen talo, äyrämöis-ikkunat, savakon salvamet.
Wasjka. Mitä se on: äyrämöis-ikkunat, savakon salvamet?
Matti. Etkö sitä tiedä? Meillä on täällä kaksi heimoa: äyrämöiset ja savakot. Äyrämöiset…
Mari. Mitä te siellä äyrämöisistä juttelette?
Juhana. Minä vaan täällä sanon, että viimeiset äyrämöiset »pannaan virstanpatsaiksi».
Mari. Poika! Kuinka tohdit sillä tavalla puhua! Etkö muista, että itse olet puhdas äyrämöinen?