Juhana. Sinä et ymmärrä sitä asiata. Jos tuopillisen maitoa, joka voisi olla hyödyksi, kaadat lampeen, niin joutuu se ehdottomasti hukkaan. Samoin kävisi meidän pienen kansakuntamme, jos se venäläisiin sulaisi.
Matti. Heitetään tämä riita äyrämösistä ja savakoista! Se on kumminkin surkuteltavaa, että kaksi suomalaista heimoa, jotka rinnatusten ovat kaikki elämänvaiheet kokea saaneet, että ne yhäti jatkavat riitaa, minkä alku varmaankin olisi etsittävä satojen vuosien takaa.
Andrei. Sovitaan, kuulkaa, ystävät, siihen, ettei koskaan enää aloteta kinaa tästä asiasta!
Juhana. Todellakin! Mutta mikä pannaan rangaistukseksi?
Matti. Se eroitetaan joukosta pois.
Kaikki. Se on oikein.
Juhana. (Kasakoille). Nyt tanssitte te, kasakat, meille trippatkaa!
Mischka. Aa, trippakkaa! Davai!
Audotja. (Marille). Kuka tuo poika on, joka pyysi riitaa heittämään.
Mari. Se on eräs, niinkuin luullaan, isättömänä syntynyt, jo lapsena äidittä jäänyt nuorukainen, kasvatettu tässä talossa. Viisitoista vuotta takaperin löydettiin hän läävästämme.