*Audotja, Kosmin, Vouti.*
Audotja. Tuoko siis on Kolja Kosmin! Kuinka suuresti olet muuttunut! Vieläkö minua muistat? Vieläkö muistat orjaraukkaa, jonka tähden itsekin niin paljon kärsiä sait?—Voi, jospa tietäisit kuka olen, jospa tietäisit, mitä minä tiedän!
Kosmin. (Voudille). Nyt saat tilaisuuden näyttää, kykenetkö siihen virkaan, jonka sinulle uskoin.
Vouti. Kaikki voimani tahdon panna liikkeelle, voidakseni vaatimuksianne täyttää. Mitä käskette?
Kosmin. Niinkuin tiedät, käypi huhu siitä, että hallitsija aikoo julistaa talonpojat vapaiksi.
Vouti. Tuskin siinä perää on.
Kosmin. (Ottaa kirjeen povitaskustaan). Tämä kirje todistaa, ettei se enää ole pelkkä huhu, vaan täysi tosi. Kuule, mitä eräs korkea ystäväni Pietarista kirjoittaa. (Lukee).
»Ei ole epäilemistä enää. Luotettavasta lähteestä olen saanut tietää, että orjain vapauttaminen on tosiasia »fait accompli». Jonakuna päivänä on tuo onneton manifesti ilmestyvä, joka tekee häpeäpilkun Venäjän historiaan ja juuriltaan hävittää meiltä omaisuuden aatteenkin. Täydellinen vallankumous! Kiire on käsissä! Kaikkien aatelismiesten täytyy tehdä yksimielinen ponnistus. Täällä on arveltu seuraava keino paraaksi: Talonpoikain nimessä ja vielä paremmin talonpojilta pitää saada anomuksia »en masse» keisarille, joissa he itse pyytävät, että kaikki jäisi vanhoilleen. Tiedätte kuinka taipuvainen Hänen Majesteettinsa on kallistamaan rahvaalle korvansa. Varmaan saamme siis tällä tavalla koko vapautusjutun tyhjäksi taikka ainakin lykätyksi toistaiseksi. Cher ami! Ryhtykää tekin toimeen! Suomalaiset ovat tunnetut hyviksi kansalaisiksi, tarkoiksi lainkuulijoiksi! Erittäin tärkeätä on sentähden, että teidän seuduiltakin saadaan semmoisia anomuksia.»
Vouti. Todellakin oiva keino! Te teette tietysti niinkuin hän neuvoo?
Kosmin. Olen saattanut tästä tiedon kaikille naapureilleni. Uutteraan toimeen on ryhdyttävä.