Roponen. Hekö anomuksia meidän puolestamme?
Audotja.… että talonpojat muka eivät tahdo millään muotoa vapautta —vaan haluavat olla entisten herrojensa vallan alla.
Roponen. Vai semmoisia he tuumivat!—Hyvä!—Vai kirjoittavat talonpoikien nimessä anomuksia! Nyt alkaa minulle selvitä, mitä meidän on tehtävä.
Pojat. Mitä?
Roponen. Jos me rupeamme ummessa silmin katselemaan heidän vehkeitään, voi todellakin käydä niin, ettei koko vapautus-asiasta tule mitään. Toimeen on ryhdyttävä, uutteraan ja järkähtämättömään toimeen. Nyt syrjään odotus ja kärsivällisyys! Koko kansani huutaa apuani, ja minä tahdon sitä auttaa. Yksimieliseen vastarintaan ovat talonpojat nostettavat. Minä lähden Pietariin hallitsijan omaan käteen antamaan anomusta, jossa paljastan heidän vehkeensä. Minä kyllä tiedän, että he ponnistavat kaikki voimansa meitä vastaan. Mutta turhaan raukeaa heidän ponnistuksensa! Meidän tulee voitto olemaan. Ja tämä on oleva viimeinen ponnistus.
Pojat ja Audotja. Viimeinen ponnistus!
Toinen näytös.
(Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä).
1:NEN KOHTAUS.
*Anni.*