Mitä isä tahtoo vaan.
Kaikki riippuu siitä.
Saada häntä suostumaan
Voimamme ei riitä.
Andrei. (Laulaa).
Lempi vastuksist' ei huoli,
Rintaan rohkeutta luo.
Suorahan kuin nopsa nuoli
Perille vain pyrkii tuo.
Mari. (Tulee). Kas vaan tuota tyttöä! Täällä jouten on juttelemassa pojan kanssa, sillä aikaa kun talon askareet jäävät toimittamatta. Tule heti auttamaan minua! Lehmät ovat vielä ruokkimatta, astiat pesemättä, vesi kantamatta… Katso, minkä näköinen pöytäkin on! Tuollaisenako rikkaassa talossa pöytää pidetään? Olisit sen edes jouten ollessasi pessyt… Ja lattia sitten,—sekin lakaisematta! Voi sentään! Joll'en minä olisi hyörimässä ja pyörimässä alinomaa, niin menisi koko talo kumoon. No niin menisikin! Eihän ilman minutta työväki saisi syödäkseenkään, muista puhumattakaan. Tule! Pitäisikö sinustakin vielä talonminiä tuleman! (Vie Annin mukanaan).
3:S KOHTAUS.
*Andrei, Juhana.*
Andrei. Niin, nyt isännän puheille. (Aikoo mennä; Juhana tulee vastaan). Ehkäpä puhun hänelle ensin asiasta. (Ääneen). Kuule, Juhana!
Juhana. No?
Andrei. Minä tahdon puhua sinulle painavasta asiasta.
Juhana. Puhu vaan! Ei minun hartiani niin heikot ole, kuin luulet.