Kipuna. Se on totta.
Juvakka. Turhaa minustakin on, ett'ei aika pojalle anneta viinaryyppyä.
Huttunen. (On katsellut nolona muitten juontia). No, eihän teistä mihin pääse.
Susi. Näitkös! Tekipä mielesi kumminkin!
Huttunen. Kun oikein ajattelin, niin eihän tuo yksi ryyppy pahaa tee. Saanhan paremmin unta yöllä (Juopi).
Roponen. No, nyt voimme ryhtyä puhumaan painavammista asioista.
Kipuna. No niin!
Susi. Kerroppas nyt päästä päähän, kuinka sinun kävi matkallasi!
Roponen. Kuulkaa sitten! (Juhanalle). Pane ovi lukkoon! (Juhana tottelee). Niin! Tulin minä Pietariin. Aloin kysellä, milloin ja missä kuningas liikkui, ja mitenkä häntä saisi nähdä. Sattui siellä vosikka tämänpuoleisia. Hän tuntee minut ja, mitä varten olen kaupunkiin saapunut, kysyy. Minä, ties', kerroin, jotta niin ja niin siellä meidän herrat—niinkuin ymmärrätte itsekin.
Susi. No?