Kipuna. Heinä-aika.
Juvakka. No hyvästi! Kiitoksia!
Kipuna ja Susi. Hyvästi.
Roponen. Hyvästi! Terveisiä!
Susi. Kepeät kuormat!
Juvakka. Hyvästi, Juhana! Koeta parastasi! Jos Matin pelastat, olen koko elinaikani sinulle kiitollinen.
Juhana. Kyllä tahdon parastani koettaa. (Menevät keskustellen).
6:S KOHTAUS.
*Audotja.*
Audotja. Vai niin! Sillä tavallako he poikaani kohtelevat! Vai ei hän kelpaa Roposen vävyksi! Niin! Ei hän kelpaakaan! Hän on liian hyvä siksi. Hän ei ole orja niinkuin he, hänessä liikkuu vapaata aatelisverta. Kuinka mahtavasti hän puisteli päältään heidän soimauksensa, luottaen omaan itseensä, luopui koko tuosta laumasta, jossa ei hänen jaloa sydäntään ymmärretä! Jumalan kiitos, että olen juuri tähän aikaan tänne saapunut. Nyt hän on kypsynyt saamaan tietää, kuka hän on; nyt on äidin hellyys hänen katkeroitetulle sydämmelleen tervetullein lääke. Nyt, nyt tahdon häntä puhutella, nyt tulvailee rinnastani kaikki se, mikä sinne on kahdenkymmenen vuoden kuluessa kokoontunut. (Andrei tulee). Tuossapa hän onkin.