Juhana. Älähän toki! Ja minä kun annoin ukoille varman lupauksen pelastavani hänet.
Liisa. Annoitko varman lupauksen? Miksikä sen teit?—Niin no, ei lupaus taloa hävitä!
Juhana. Mutta sanasta miestä, sarvesta härkää. Etköhän sinä koittaisi kumminkin jollakin tavalla kaapaista? Minä pyydän!
Liisa. Kyllä mielelläni sinulle sen hyvän työn tekisin, jos se olisi mahdollista?
Juhana. Mutta eihän maailmassa ole mitään mahdotonta.
Liisa. Niin—no—jos minä tohtisin…
Juhana. Mutta minun tähteni sinä tohdit enemmän kuin jonkun toisen takia. Eikö niin?
Liisa. No, sinun tähtesi koetan. Ihmisiä kuuluu tulevan. Ei minun sovi tässä sinun kanssasi kahden kesken jutella. Tule tänne syrjään piiloon! (Menevät).
6:S KOHTAUS.
*Juhana, Liisa, Wasjka.*