Audotja. Jumalan kiitos! Anna se tänne! Tässä on se aarre, joka todistaa sinut Kosminin pojaksi. (Avaa sen ja ottaa sieltä ristin). Kun tämän ristin hänelle näytät, tietää hän, kuka olen minä, kuka sinä. Mutta ennenkuin tämän ristin taikavoimaa aion käyttää, tahdon sinusta saada pojan, joka ansaitsee arvonkoroituksen.
Andrei. Mitä tarkoitat, äiti?
Audotja. Minä näen sinussa piilevän jotakin ja tahdon saada selvän sinusta. Sano, mitä sinä vehkeilet? Mitä puhuit sinä Kosminille?
Andrei. Liika aikaista on vielä ruveta sinulle kertomaan. Antaa puuron kypsyä ja jäähtyä, sitten vasta sitä nauttia saa.
Audotja. Mutta mitä tekemistä on sinulla Kosminin kanssa?
Andrei. Olethan itse sanonut, että hän on isäni.
Audotja. Niin onkin.
Andrei. No, etkö luule minun ymmärtävän velvollisuuksiani isääni kohtaan?
Audotja. Sinä siis vehkeilet talonpoikia vastaan. Etkö muista, että orjuuden ies on meidän kaikkein yhteinen kirous, sinun, minun, heidän!?
Andrei. Minä en enää kuulu tuon kurjan rahvaan piiriin. (Ottaa ristin). Tämä risti vihkii minut Kosminin pojaksi, aatelismieheksi, herraksi! Nyt voin sortaa sortajoitani, pilkata pilkkaajoitani. Nyt tahdon Roposelle näyttää, minäkö en kelpaa hänen vävykseen, vai hänkö ei minun apekseni.