Tultuansa toisen kerran
Löysi lapsensa levolta,
Siinä Siimoni häpesi,
Eikä julkia Johannes,
Jaksa Jaakobi jutella.
Kulki kerran kolmannenkin
Armahan Isäns' etehen,
Rukoellen raskahasti:
"Armahin minun Isäni,
Käännä kalkki karvahimpi,
Julma juotava vähennä.
Jos niin kelpaapi sinulle."
Annettu Ylen Isältä,
Vihan ala viskattuna,
Kovan kuoleman käsissä,
Häijyn helvetin kidassa,
Teki työtä työlähintä.
Hiki tiukkui hartioista,
Vieryvät vesipisarat,
Vieryvät veren näkoisnä,
Peseepi pahimman nurmen,
Joka kauvan kastettuna
Virhiksi veren vioilla
Aina asti Aabelista,
Kainin lyödystä kädellä.
Tässä työssä työlähässä
Enkeli edes tuleepi,
Lohduttaapi Luojoansa,
Vaivan alla vahvistaapi.
Koska nouseepi kedosta,
Tuleepi tykö omainsa,
Nukkui Siimoni surussa,
Johannes unehen juuttui,
Jaakobi jalo väsynyt.
Luoja lausuupi sanaksi,
Puhuupi isä ihana:
"Mitä Siimoni makajat,
Jaakobi jalo lepäjät,
Unta ottelet Johannes?
Ei nyt aika maata anna,
Vaara vaikea levätä;
Parvi joutuupi pahimpi,
Pettäjä edellä parven,
Aivan astuvat lähemmä."
Luku IX.
Jesuksen kiinniottamisesta.
Vielä puolelta puhuupi,
Sai tuskin sanoneheksi,
Jopa Juudas joukon kanssa,
Kanssa parven kaupungista,
Kulki kohden kryytimaata:
Lyhdyt tehty tietä nähdä,
Jossa kynttilät kytevät,
Valkea näön varaksi.
Joukko seuraapi sotahan,
Millä miekka lantehilla,
Millä Saksasta sapeli,
Millä seiväs suuremmainen,
Millä karsittu karanko,
Millä keihäs kauhistava,
Säätty surmaksi Jumalan.
Juudas pettäjä pahimpi
Aivan astuupi edellä.
Muita matkalla manaapi,
Neuvoi miehiä monilla:
"Koska kiinni tahtonette
Miestä muita viekkahinta,
Muistatte, usehin ennen
Karkasi käsistä kansan;
Minä teille merkin annan,
Silloin olkatte urohot
Aivan työssä toimelliset:
Sille jollen suuta annan
Poijes viekätte visusti;
Vaan jos päästätte pakohon,
Minä siihen syytöin lienen."
Jopa joutuvat lähemmä,
Kryytimaata matkustavat;
Jesus astuupi etehen,
Kohta joukolta kysyypi:
"Kunka kuljette urohot?
Ketä yöllä etsinette,
Mihin miekkoja vedätte,
keihäitä kantelette?"
Parvi vastasi pahimpi:
"Ketä etsimme, kysytkös?
Jesusta Natsarenusta."
Vakaisesti vastas Jesus:
"Minä mies sama olenkin."
Peljästyi pahojen parvi,
Aivan hämmästyi äkistä,
kaatui kylmäksi kedolle;
Eipä miekoista apua,
Tyhjä turva keihäistä.
Jesus jällensä kysyypi:
"Ketä etsitte urohot?"
Sanovat samat sanansa:
"Jesusta Natsarenusta."
Jesus vielä vastaapi;
"Jopa ilmoitin edellä,
Minä olen, ottakatte,
Jos te minua mielinette,
Älkää näihin närkästykö,
Antakaa alallans' olla."
Juudas juonista kavala
Astuupi edes äkiste,
Pyrki luoksi Luojahansa,
Karkas kaulahan pyhähän,
Antoi suuta surmallista,
Huulta helvetin tavaista.
Piti tästä tunnettaman,
Luoja nähtämän likemmin!
Kuin oli antanut edellä
Merkin miehille pahoille.
Sanoi suusta viekkahasta,
Myrkky mielestä murisi:
"Terve tuttu Mestarini.
Armahin opettajani,
Surma tarjona sinulla,
Sotajoukko saatavilla:
Anna suutasi suloista,
Kaunis kaulasi ojenna,
Ennen kuin ero tuleepi;
Täm' on turva tuskan alla,
Mustan lohdutus murehen."
Luoja lausuupi sanaksi.
Herra vastasi vakainen;
"Mitäs Juudas juonittelet,
Puhut mies pahantapainen
Suulla surman Luojallesi,
Huulilla hikisen saunan."
Juoksi julmat juutalaiset.
Uljaat astuvat urohot,
Juoksit kiinni Jesuksehen,
Luojan kaulahan karasit,
Kädet köysillä sitovat,
Sormet nuorilla suloiset,
Käsivarret vaikeasti.
Lyökässä lujasti kiinni
Solmia syvälle solmi,
Ett'ei pääsisi pakohon.