Ylöllisyys kasvoi päivä päivältä, houkutellen kristityltä kokoamaan itselleen tämän maailman katoavaisia tavaroita, jotta voisivat ottaa osaa sen huveihin ja nautinnoihin. Jesuksen tunnustajat olivat kutsutut voittamaan maailman, mutta maailma voitti heidät. He eivät enää nähneet rajaa Jumalan valtakunnan ja maailman välillä; valtio ja kirkko ovat yksissä kukistaneet rajamerkit ja muodostavat nyt yhden suuren valtakunnan, jossa kahta herraa palvellaan!
Ja kuitenkin viihdymme kernaasti ajatuksissamme oppiriitojen aikakauden kirkossa, sillä kaikkien erehdyksiensä uhallakin tarjoo se paljon jaloa ja suurta, jonka vertaista me sitten seuraavina vuosisatoina turhaan etsimme kirkkohistorian lehdiltä. Seisoessamme keskiajan kynnyksellä, luomme kernaasti silmämme taaksepäin, samoin kuin matkamies, joka auringon valaisemilta kukkuloilta astuu alas synkkään, pimeyden peittämään laaksoon, jota auringon säteet vain silloin tällöin virkistyttäen valaisevat. Eteemme aukeaa keskiajan kolkko viljamaa, jonka tou'ot niin hitaasti kasvavat. Mutta älkäämme epäilkö kirkon tulevaisuudesta, kuinka toivottomalta se nyt näyttääkin, sillä Jesuksen Kristuksen valtakunta ei voi milloinkaan joutua perikatoon!
Muista siis kustas lankesit pois, ja
tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä töitä;
vaan jos ei, niin minä tulen ja syöksen pois sinun
kynttiläjalkas sijaltansa,
ettet sinä tee
parannusta.
Ilm. k. 2: 6.