"Niin, mutta Lupin…?"
"Kuunnelkaahan… kuuletteko häntä?"
Huoneesta kuului hillittyä voikerrusta — ähkäyksiä.
"Hei, Gourel, olemme saaneet hänet, sen sanon; olemme saaneet hänet tällä kertaa!"
Lukkoseppä juoksi paikalle. Kaasun valossa, joka oli jälleen sytytetty, hän tutki ovea ja selitti:
"Kyllä tunnen tämän rakenteen — se on uusi. Oven ollessa suljettuna ei saa lukkoa toimimaan, ellei tiedä mikä siinä on temppuna. Sitä saa työntää ja vääntää… eikä mikään tehoa."
"Miten siis on meneteltävä?"
"Tulee päin vastoin vetää, vetää kahvaa itseensä päin. Se tarttuu…
Sitte väännetään… noin."
Hän heitti oven auki. Lenormand ryntäsi huoneeseen. Lyhtynsä valossa hän näki miehen liikkumattomana makaamassa. Hän heittäysi kaatuneen ylitse, tunnusteli häntä, laski korvansa hänen rinnalleen.
"Hän on hengissä! Olemme saaneet hänet elävänä! Lupin on minun!"