Ennen kuin hän ennätti vähääkään puolustautua oli Rudolf Kesselbach köytetty silmukkoihin, jotka tunkeusivat lihaan vähimmästäkin rynnistelyn yrityksestä. Hänen käsivartensa kiinnitettiin seljän taakse, vartalo nuoritettiin tuolin selkämystään ja jalat kapaloittiin yhteen kuin muumion.
"Tarkastele hänen taskunsa, Marco."
Marco totteli. Kahta minuuttia myöhemmin hän ojensi päällikölleen pienen litteän, nikkelöidyn avaimen, jossa oli numerot 16 ja 9.
"Mainiota. Ei mitään sahviaanilompakkoa?"
"Ei, isäntä."
"Aseta pistoolisi suu tuon herrasmiehen ohimoa vasten."
"Paikallaan on."
"Laske nyt sormesi hanalle."
"Valmis."
"No, Kesselbach veikkoseni, aijotteko puhua?"