"En."
"Annan teille kymmenen sekuntia aikaa, enkä enempää. Marco!"
"Niin, isäntä."
"Kymmenen sekunnin kuluttua lähetä kuula tuon herrasmiehen aivoihin."
"Niin oikein, isäntä!"
"Kesselbach, minä luen. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi…"
Rudolf Kesselbach teki merkin.
"Tahdotte puhua?"
"Niin."
"Juuri parahiksi. No, salakirjaimet… lukon tunnussana?"