"Niin on", puheli Lenormand. "Sama mies, jonka kirjeen hra
Kesselbachille minä sieppasin; sama mies, joka toimitti Pierre
Leducin jäljille Kesselbachin… Nekin siis kaipaavat tietoja Pierre
Leducista ja hänen menneisyydestään?"
Hän hykerteli käsiään; Steinweg oli hänen käytettävissään. Enintään tunnin kuluttua olisi Steinweg valmis puhuttavastansa. Enintään tunnin kuluttua se usmainen huntu, joka häntä painosti ja teki Kesselbachin jutun tuskaannuttavimmaksi ja käsittämättömimmäksi mitä hänelle vielä oli sattunut — se huntu repeytyisi halki!
* * * * *
Lenormand palasi huoneeseensa poliisiprefektin virastoon kello kuudeksi. Hän kutsutti heti luokseen Dieuzyn:
"Onko miehenne saapuvilla?"
"On, hra päällikkö."
"Miten pitkälle olette päässyt hänen kanssaan?"
"En kovinkaan pitkälle. Hän ei tahdo puhua sanaakaan. Selitin hänelle, että uuden ohjesäännön mukaan tulee muukalaisten ilmottaa prefektinvirastoon Parisissa oleskelunsa tarkotus ja otaksuttava kestäminen, ja toin hänet tänne, kirjurinne konttoriin."
"Minä kuulustelen häntä."
Mutta samassa tuli sisälle viraston asiapoika: