Marco purskahti työhuoneessa nauramaan.
"Olittepa kerrassaan nokkela, isäntä! Puijasitte hänet ihmeen sievästi!"
"Oleppas nyt vireänä, Marco, ja seuraa häntä. Jos hän poistuu hotellista, niin jätä hänet rauhaan; tapaa Jérôme raitiotietoimistossa, kuten sovittu… ja ilmota sitte puhelimella."
Marco lähti nopeasti.
Sitte mies otti vesikarahvin uuninreunalta, kaatoi itselleen pikarillisen, jonka tyhjensi yhdellä siemauksella, kostutti nenäliinaansa, pyyhkäisi otsaansa, jolle oli kihoillut hikihelmiä, istuutui vankinsa viereen ja sanoi teeskennellyn kohteliaasti:
"Mutta minun, hra Kesselbach, täytyy tosiaan saada kunnia esitellä itseni teille."
Ja ottaen taskustaan nimikortin hän jatkoi:
"Sallikaa minun… Arsène Lupin, herrasmies-murtovaras."
* * * * *
Kuuluisan seikkailijan nimi näytti tekevän mitä parhaan vaikutuksen hra Kesselbachiin. Lupinilta ei tämä seikka jäänyt huomaamatta, ja hän huudahti: