"Kuollut! Onko se mahdollista? Ei; se on ansa! Rouva Kesselbach, onko se totta?"
Tämä painoi päänsä alas.
Steinweg näytti odottamattoman surusanoman lannistamalta.
"Rudolf parka! Minä tunsin hänet jo pienestä pojasta asti… Hän kävi pihallani Augsburgissa leikkimässä… Minä pidin hänestä hyvin paljon." Ja rouva Kesselbachiin kääntyen: "Ja hän minusta, eikö totta, rouva Kesselbach? Kai hän on teille kertonut… Setä Steinwegiksi hän minua nimitteli."
Lenormand astui hänen eteensä ja puheli painavasti: "Kuulkaa. Hra
Kesselbach kuoli murhattuna… ja rikoksen kaikki asianhaarat
todistavat, että pahantekijä oli saanut tietoa tuosta suunnitelmasta.
Oliko suunnitelmassa mitään sellaista, josta voisitte arvailla…"
Steinweg seisoi kuin kivettyneenä. Hän sopersi:
"Vika oli minun… Ellen minä olisi asiata hänelle esittänyt…"
Rouva Kesselbach astui hänen luokseen, pyydellen:
"Luuletteko… Onko teillä mitään aavistusta? Voi, Steinweg, minä rukoilen teitä!"
"Minulla ei ole mitään aavistusta… en ole miettinyt", mutisi toinen. "Minun täytyy saada aikaa miettiäkseni…"