"Nainen — nainen ilman hattua; saattoi olla palvelustyttö. Ja sievän näköinen, sanottiin, punatukkainen."
"Hei, mitä! Punainen tukkako, sanotte?"
"Niin."
Lenormand kiepahti toisaanne ja syöksyi alas portaita neljä astuinta kerrallaan, juoksi pihan yli ja sukelsi Quai des Orfèvresille.
"Seis!" hän hoilasi.
Parivaljakon vetämät vaunut olivat kiitämässä pois. Ne olivat rouva Kesselbachin. Ajuri kuuli ja pysähdytti hevoset. Lenormand hyppäsi vaunujen portaille.
"Pyydän tuhannesti anteeksi, madame, mutta en tule toimeen ilman teidän apuanne. Antakaahan minun tulla mukaanne… Mutta meidän täytyy toimia ripeästi… Gourel, automobiilini!"
"Olen lähettänyt sen pois, herra päällikkö."
"No, toinen sitte. Ei väliä mikä…"
Miehet juoksivat kaikki eri suunnille. Mutta kymmenen minuuttia kului, ennen kuin eräs heistä toi automobilin. Lenormand hyppeli kärsimättömyydessään. Rouva Kesselbach seisoi katukäytävällä ja huojui puolelta toiselle, hajusuolapullo kädessään.