"Vastaatte siis hänestä?"
"Oi, ehdottomasti!"
"Hyvä, hyvä…"
Kello oli puoli kahdeksan ja ilta alkoi hämärtää, kun automobili saapui Lepolaan. Seuralaisestaan välittämättä ryntäsi etsivän osaston päällikkö portinvartijan kojuun.
"Rouva Kesselbachin kamarineitsyt on juuri saapunut kotiin, eikö niin?"
"Ketä tarkotatte — kamarineitsyt?"
"Gertrudia tietenkin, toista sisaruksista."
"Mutta Gertrud ei ole voinut olla ulkona, hyvä herra. Emme ole nähneet hänen menevän ulos."
"Mutta joku on kuitenkin vast'ikään tullut tänne."
"Ei ole, hyvä herra. Emme ole avanneet kenellekään ovea aina — malttakaas — kello kuudesta asti ehtoopäivällä."