"Eikö ole muuta ulospääsyä kuin tämä veräjä?"
"Ei. Muurit ympäröivät tilusta joka puolelta, ja ne ovat hyvin korkeat…"
"Rouva Kesselbach, menkäämme asuntoonne."
He menivät kaikki kolme, oven avasi Suzanne, toinen sisar.
"Onko Gertrude sisällä?" kysyi rouva Kesselbach.
"On, rouva; huoneessaan."
"Kutsukaa hänet tänne, olkaa hyvä", pyysi etsivän osaston päällikkö.
Tovin kuluttua tuli Gertrude ylikerrasta, näyttäen hyvin miellyttävältä ja sievältä valkoisessa kirjaillussa esiliinassaan.
Hänellä oli tosiaankin jokseenkin kauniit kasvot, joita reunusti punainen tukka.
Lenormand tähysteli häntä pitkän ajan sanaakaan hiiskumatta, ikäänkuin koettaen lukea mitä noiden viattomien silmien takana liikkui. Hän ei tehnyt mitään kysymyksiä. Tovin kuluttua hän vain sanoi: