"Se on epäkunnossa."
"Ei väliä." Hän huudahti riemastuneena. "Porrasaskel… kaksi askelta… Portaat… Vihdoinkin!"
He sukelsivat ylös vedestä, tuosta kirotusta vedestä, joka oli ollut vähällä niellä heidät kitaansa. Elvyttävä vapahduksen tunne täytti heidän rintansa.
"Seis!" sanoi Lenormand.
Hänen päänsä oli kolahtanut johonkin. Kädet ojossa hän työnsi estettä, joka myötäsi heti. Se oli lasku-oven luukku, ja sen avattuaan hän huomasi olevansa kellarissa, johon ilmareijästä tunkeusi selkeen yön kajastusta.
Hän heitti luukun selko seljälleen ja kapusi viimeiset astuimet ylös.
Silloin putosi hänen silmilleen huntu. Käsivarret kytkivät hänet. Hän tunsi joutuvansa kietaistuksi jonkinlaiseen vaippaan, kuin säkkiin, ja sitte sidotuksi köysiin.
"Nyt toinen!" komensi ääni.
Sama temppu tehtiin Gourelille; ja ääni jatkoi:
"Jos ne huutavat, niin tappakaa heidät oitis! Onko teillä tikarinne varalla?"